Arviointiklubista puhtia luokanopen työhön

Otavian Suunta-tiimin logo.

Luokanopettajat Minna Nordström ja Jaana Perkinen osallistuivat syksyllä 2018 Arviointiklubin koulutuskokonaisuuteen. Koulutukseen kuuluu arviointiin liittyvän kehittämiskokeilun suunnittelu ja toteutus. Kokonaisuus on järjestetty yhteensä kolme kertaa. Syksyllä 2018 järjestetty kokonaisuus oli järjestyksessä ensimmäinen.

Webinaareja ja vertaistukea 

Arviointiklubin koulutuskokonaisuus koostui kolmesta lähitapaamisesta sekä verkossa järjestettävistä webinaareista. Keskeisiä sisältöjä ovat arviointiosaaminen ja opettajan kehitysprosessi, monialaiset oppimiskokonaisuudet ja prosessinarviointi sekä tieto- ja viestintäteknologia arvioinnin tukena. Lisäksi kokonaisuuteen kuuluu  oman arviointikokeilun toteuttaminen. Sekä Perkinen että Nordström kokivat kokonaisuuden onnistuneeksi. Erityisen tärkeäksi kummankin kokemuksessa nousi  vertaistuen löytäminen.

– Koulutus onnistui yhdistämään samoista asioista kiinnostuneet ihmiset samaan paikkaan, Nordström kertoo. – Tuli tunne, että puhutaan toisten klubilaisten kanssa samaa kieltä. 

Vertaistuen lisäksi koulutus tarjosi sekä Nordströmille että Perkkiselle paikan ja tilan oman ajattelun kehittämiselle. 

– Arvioinnista voi tehdä erilaisia tulkintoja, Nordström kertoo.  – Ja oli antoisaa verrata tulkintoja keskenään. Maadoittaa itsensä tähän, että ollaan samoilla linjoilla.

Myös Perkinen korosti sitä, miten koulutus toimi pysähtymisen ja reflektoimisen paikkana hektisenkin opettaja-arjen keskellä. Erityisesti hän piti siitä, että koulutuksen myötä sai varmuutta omaan työhön.

– Koulutus myös vahvisti omaa kokemusta, että olen oikeilla jäljillä ja oikeassa suunnassa suhteessa arviointiin.

Hiljaisen tiedon tekemistä näkyväksi

Arviointiklubin koulutuskokonaisuuden taustalla on ajatus, että arviointikulttuurin kehittämiseksi kouluissa oleva arviointia koskeva hiljainen tieto tulee saada näkyväksi ja myös yhteisen kehittämisen osaksi. Koulutukseen kuuluvat opettajien omat kehittämistehtävät ovat yksi askel kohti muutosta ja uusimman opetussuunnitelman mukaista arviointia. 

Nordström ja Perkinen pitivät siitä, että kehittämistehtävät oli mahdollista räätälöidä itselle ja omalle työyhteisölle sopiviksi. Nordströmin koulusta opintokokonaisuuteen osallistui kaksi muuta opettajaa, joten oppien siirtäminen käytäntöön ei jäänyt ainoastaan hänen harteilleen. Nordström korostaakin kollegojen antamaa pohdintatukea niin ajatusten peilaamiseen kuin opetussuunnitelman mukaisen arvoinnin käytäntöön viemiseen. 

Oppilas oman oppimisensa asiantuntijana

Perkinen toteutti kehittämistehtävän omassa luokassaan testaten arviointimatriiseja oppimisen arviointiin. Kehittämistehtävän keskiössä oli ajatus oppilaasta oman oppimisensa asiantuntijana. Hänestä on tärkeää myös miettiä, miten oppilaat voivat vaikuttaa arviointiin, vaikka tavoitteet tulevatkin opettajan välityksellä ja opetussuunnitelmista. Oppilailta voidaan esimerkiksi kysellä, miten arviointi olisi mahdollista toteuttaa. 

– Esimerkiksi työskentelytaitojen kohdalla lapset ovat saaneet paljonkin asettaa itse tavoitteita, Perkinen kertoo. – Kun lapset saavat osallistua, saadaan lapsista paljon enemmän irti.

Perkisen mukaan kouluinto ja -motivaatio voivat parantua, kun on mahdollista tehdä omalla tasollaan. Hän kuitenkin huomauttaa, että kehittämisessä on aina hyvä muistaa, että kaikkea vanhaa ei tarvitse hylätä vain uudistamisen periaatteen vuoksi. Montaa opetussuunnitelman mukaista arviointia ilmentävää asiaa on jo pitkäänkin saatettu kouluissa tehdä. Tästä hyvästä kannattaa pitää kiinni samalla kun rinnalle tuo uutta ja innostavaa.

AK kuva.jpg

Arviointi koulun kehittämistehtävänä

Nordströmin koulussa arviointi otettiin koko koulun yhteiseksi kehittämistehtäväksi. Koulutuksen kautta jokaiselle osallistuvalle koululle laadittiin arviointikysely, jonka Nordström koki olevan hyvä alkusysäys kehittämistyölle. Hänen mukaansa koko työyhteisön kanssa käydyt keskustelut olivat antoisia ja monipuolisia. 

– Yhdessä ja yhteistä näkökulmaa etsittiin esimerkiksi siihen, millaista arviointia hyvä oppiminen edellyttää. 

Lisäksi Nordströmin koululla järjestettiin “Torilla tavataan” -tapahtumia, joissa ajatuksena oli tukea toimintakulttuurin muuttumista sekä pohtia yhdessä työyhteisön kanssa, millaisilla toiminnallisilla tavoilla voi arvioida ja millaisia käytäntöjä jo itse kullakin opettajalla on käytössä.

– Opettajat keräsivät toiminnallista materiaalia toisilleen ja samalla puhuttiin arvioinnista “ovien avaamisena”, Nordström toteaa.  – Jakaminen keventää toistemme työtaakkaa!

Itsensä kehittäminen vaatii aikaa ja armollisuutta

Arviointiklubin koulutuskokonaisuuden yhtenä lähtökohtana on ajatus itsensä kehittämisestä osana opettajan työtä. Kiireisessä arjessa oman työn arvioinnille ei Perkisen mukaan kuitenkaan aina löydy aikaa.

– Työn keskellä pitää olla tosi sinnikäs, että löytää itse sen uusiutumisen tavan ja siihen mahdollisuuksia. Jos tässä hommassa ei ole into mukana, miten asioita saa “myytyä” lapsille. 

Koska arjessa ei aina ennätä olla tarpeeksi sinnikäs, tarvitaan Perkisestä Arviointiklubi-koulutuksen kaltaisia paikkoja, joissa opettajalla on mahdollisuus pysähtyä pohtimaan omaa työtään ja myös etsiä uutta suuntaa sen tekemiseen.  

Menneiden webinaarien ja lähitapaamisien sisältöihin voi tutustua siirtymällä Arviointiklubi-hankkeen blogin etusivulle https://www.edusuunta.fi/arviointiklubiblogi


Haastattelussa:

Minna Nordström, luokanopettaja, Janakkala
Jaana Perkinen, luokanopettaja, Espoo

Teksti ja editointi:

Jenni Linturi, Otavia
Eveliina Pöysti, Otavia
Aki Luostarinen, Otavia