Keskustelutilaisuus keräsi yhteen yli 50 opetusalan ammattilaista
Keskiviikkona 8.3. viidenkymmenen hengen opettajista ja opetusalan ammattilaisista koostuva joukko kokoontui pohtimaan, miten ennakoida digimurrosta opinpolulla. Tunnin kestäneessä zoom-tapaamisessa pohdittiin sitä, miten tekoäly vaikuttaa näkymiin opettamisen, opiskelun ja työelämän maisemissa.
Esikeskustelijoina tilaisuudessa toimivat Tarmo Toikkanen Sitrasta ja Anne Rongas Otavialta. Tilaisuus on osa helmikuussa alkanut Tekoäly oppimisen tukena -verkostoitumista, jonka tavoitteena on opettajan ja opiskelijan ensiapupakettien yhteistuottamisen käynnistäminen. Tilaisuuden aikana kymmenen osallistujaa ilmoitti halukkuutensa osallistua ensiapupaketin tekemiseen Suomen eOppimiskeskuksen Skillhive-alustalla.
Murroksen keskellä
Keskustelutilaisuus alkoi digimurroksesta. Tekoäly on täällä, eikä se ole poistumassa mihinkään. Opetusalan on sopeuduttava siihen, halusi se sitä tai ei.
– Vain aurinkomyrsky poistaa tekoälyn maapallolta, Rongas summasi osallistujien kokemukset. – Tämän kanssa nyt eletään, hyvässä ja pahassa.
Vaikka tekoälyä koskevat julkinen keskustelu on liikkunut ääripäistä toiseen, keskustelutilaisuudessa korostui praktinen suhde tekoälyyn.
-Tekoäly on tullut. Nyt pitää miettiä, miten me voimme hyödyntää sitä, yksi keskustelijoista totesi.
Toinen keskustelijoista vertasi tekoälyä laskimen tuloon. Kun laskimet 1970-luvulla yleistyivät, ne muuttivat ja mullistivat matematiikan opetuksen. Myös silloin keskustelu liikkui ääripäissä, kauhukuvissa ja utopioissa.
-Sen sijaan että antaudumme kauhukuviin tai heittäydymme yltiöoptimistiin, voisimme keskittyisimme asennekasvatukseen, yksi keskustelija ehdotti. – Miten tehdä tekoälystä oppimisen väline, eikä sen este.
Millaista asennekasvatusta tekoäly sitten vaatii? Keskustelussa esiin nousi pedagogisen prosessin tärkeys.
-Meillä on työelämässä rutiinitehtäviä ja haastavia tehtäviä. Haastavat tehtävät ovat niitä, joissa tapahtuu oppimista. Jos tavoite on vain päästä lävitse eli suorittaa, käy järkeen käyttää tekoälyä plagioimiseen. Opettajan tehtävä on myydä oppilaalle halu oppia, Toikkanen summasi.
Tekoälyn opettaminen koettiin tärkeäksi myös siksi, että tekoäly tulee olemaan keskeinen osa tulevaisuuden työelämää.
-Koulutamme ihmisiä tulevaisuuden työelämään. Miksi jättäisimme tulevaisuuden työelämän välineet opettamatta koulussa ja jättäisimme ne työelämän opetettaviksi? yksi keskustelijoista kysyi.
Säälitään opettajia
Keskiviikon tapaamista leimasi positiivinen suhtautuminen tekoälyyn. Tekoälyn uhat tunnistettiin, mutta kaikki keskustelijat halusivat nähdä tekoälyn oppimisen mahdollistajana, eivät sen esteenä. Ymmärrystä löytyi kuitenkin myös niille opettajille, jotka näkevät tekoälyn vain uhkana.
-Säälitään vähän opettajiakin, yksi keskustelijoista totesi. – Murros on vaativa meille kaikille, mutta etenkin heille, joita tekoäly ei lähtökohtaisesti kiinnosta.
Muutosvastarinnan paheksumisen sijaan keskustelijat halusivat etsiä luovia ratkaisuja tekoälyn hyödyntämiseen koulussa.
-Kollegoiden kanssa keskusteleminen tekoälystä on välillä hidasta, mutta ajattelen että jos itse opetan oppilaita käyttämään tekoälyä, niin käytäntö leviää myös muihin aineisiin, yksi keskustelijoista totesi.
Keskustelussa nostettiin esiin myös se, ettei opiskelijoita voi pakottaa käyttämään tekoälyä. Jos opiskelija ei halua käyttää tekoälyä, häntä ei voi siihen pakottaa. Se vaikeuttaa osaltaan tekoälyn hyödyntämistä opetuksessa.