Itse- ja vertaisarviointi monipuolisen arvioinnin osana

Arviointiklubin webinaarissa 21.10.2019 Najat Ouakrim-Soivio esitteli monipuolista arviointia ja sen yhtenä osana itse- ja vertaisarviointia. Ouakrim-Soivio puhuu arvioinnin osallistavasta vaikutuksesta, eli oppilas otetaan aktiiviseksi osaksi arviointia. Parhaimmillaan itse- ja vertaisarviointi kohdentuu oppimisprosessiin ja saa oppilaan pysähtymään oppimisen äärelle sekä reflektoimaan omaa tekemistään. Näin osallistava arviointipalaute voi parantaa oppilaan käsitystä itsestään oppijana ja lisätä oppilaan kykyä säädellä omaa oppimistaan. 

Osallistava (itse)arviointi vaatii opettajalta omien toimintamallien uudelleen arviointia

Osallistavan itsearvioinnin käyttö vaatii Ouakrim-Soivion mukaan opettajalta omien toimintamallien uudelleen arviointia. Ensinnäkin opettajan on mietittävä uudestaan sitä, mihin palaute kohdistetaan. Saatamme olla tottuneempia kohdistamaan palautteen lopputulokseen (tai joskus myös oppijaan), mutta osallistavan arvioinnin keskiössä on oppimisen prosessi. 

Toiseksi opettajan on tärkeä miettiä myös käytettäviä arvioinnin skaaloja, jotta arvioinnista saatava tieto kiinnittyisi oppimiseen ja auttaisi oppijaa omassa työssään eteenpäin. 

– Kun mietimme, millä skaaloilla pyydetään oppilasta antamaan palautetta omasta toiminnastaan, käytämme usein hymy- ja kurttunaamoja tai “peukku ylös – peukku alas” -skaaloja, mutta nämähän eivät kauheasti kerro yhtään mistään.

Kolmanneksi on huolehdittava, että arviointiväittämät ovat sellaisia, jotka oppilas ymmärtää. Jos arviointiväittämä sisältää esimerkiksi monta eri väittämää tai vaikeasti arvioitavia tai hahmottuvia asioita, oppilaan on vaikea tietää, mihin hänen kuuluu vastata. 

– Esimerkiksi “tartun haasteisiin” on vaikeasti hahmotettava asia, Ouakrim-Soivio toteaa. 

Esimerkkinä hyvin toteutetusta, osallistavasta itsearvionnista Ouakrim-Soivio käyttää Kirkkonummen ala-asteen Ola-hankkeen 1.–2.-luokkalaisille tehtyä arviointipuuta. Arviointipuussa oppilaat laittavat puuhun opettajan avustuksella erivärisiä itsearviointikortteja.  Korkeilla oksilla ovat kortit, joissa oppilas kokee pärjäävänsä, ja alaoksilla kortit, joissa oppilas kokee tarvitsevansa vielä apua. Keskustelun lopuksi kirjataan vielä opettajan kanssa yhdessä tavoitteet. Näin kortit palvelevat yhtäältä itsearviointia ja toimivat toisaalta arviointipohjana.

Oppilaan arviointitaidot

Osallistava ja reflektoiva arviointi vaatii paitsi opettajalta myös oppilailta toimintamallien uudelleen arviointia. Ouakrim-Soivio korostaa, että siirtymä perinteisestä arvioinnista osallistavaan arviointiin ei tapahdu oppilailta yhdessä yössä, vaan arviointitaidot vaativat harjoittelua siinä missä mitkä tahansa muutkin taidot.

– Kun kuulee opettajan sanovan, että oppilas ei vain osaa arviointitaitoja, se usein tarkoittaa, että arviointitaitoja ei ole vain harjoiteltu. Kun arviointitaitoja harjoitellaan, ne kyllä parantuvat, hän toteaa.

Ouakrim-Soivio erottaa oppilaan itsearviointitaidoista kolme osaa: reflektion, itsearvioinnin ja metakognition. Reflektiossa opiskelija tarkkailee omia tunteitaan, ajatuksiaan, toimintatapojaan ja oppimistaan. Itsearviointi on reflektioon perustuvaa oman toiminnan jäsentynyttä arviointia. Metakognitiolla tarkoitetaan muun muassa tarkkailun ja arvioinnin perusteella tapahtuvaa oman kognitiivisen toiminnan ymmärtämistä.

Pois virheiden tekemisen pelosta

Suurin haaste itsearviointitaitoja harjoitellessa Ouakrim-Soivio mukaan on se, miten opettaa opiskelijat pois virheiden tekemisen pelosta.

– Jos koko ajan pelkää, että tekee virheen, ei uskalla laittaa itseään likoon, ja jos ei uskalla laittaa itseään likoon, se väistämättä kaventaa oppimisen mahdollisuuksia.

Jotta oppilas oppisi uskaltamaan, opettajan on oltava tarkka siitä, että oikeita vastauksia ei ole, edes nimeämättömiä sellaisia. Herkkä oppilas vaistoaa nopeasti, jos opettaja toivoo häneltä tietynlaisia vastauksia. 

– On varottava asetelmaa, jossa oppilas ensin täyttää itsearviointilomakkeen ja sitten opettaja antaa oikean vastauksen. 

Vertaisarviointi osana osallistavaa arviointia

Itsearvioinnin lisäksi osallistavassa arvioinnissa voidaan käyttää vertaisarviointia. Ouakrim-Soivion mukaan vertaisarviointi tarkoittaa sitä, että samassa asemassa oleva antaa toiselle samassa asemassa olevalle palautetta.

– Kyse on siitä, että oppilas oppii ottamaan vastaan palautetta ja antamaan sitä. 

Ouakrim-Soivio korostaa, että vertaisarviointi ei ole kaveriarviointia, vaikka termiä nykyisin paljon käytetäänkin. 

– Kaveriarviointi vie terminä sivuraiteille useastakin syystä, hän kertoo. – Ensinnäkin kyse ei ole aina kaverista vaan vertaisesta. Toiseksi fokus ei ole kaverissa vaan yhteisessä tekemisessä. Kolmanneksi usein palautteen antaminen vähemmän tutulle on helpompaa kuin kaverille. 

Toisin kuin kaveriarviointi, vertaisarviointi ei siis kohdistu kaveriin, vaan asetettuihin oppimistavoitteisiin, ja siihen, miten tavoitteet ovat toteutuneet oppimisprosessin aikana. Vertaisarvioinnin tavoitteena on näin tukea yksittäisen oppilaan sitoutumista yhteisesti asetettuihin tavoitteisiin ja työskentelyyn sekä ohjata oppilasta kantamaan vastuuta sekä omasta että muiden oppimisesta, työskentelystä ja työskentelyn loppuunsaattamisesta.


Teksti: Jenni Linturi